Jo hyvän aikaa sitten poistin eteisestämme naulakon. Ainoastaan kenkäteline löytyy. Takit ja muut ryntteet halusin pois silmistä, koska ne ovat aina vähän niin ja näin, aina enemmän tai vähemmän sotkussa. Enkä halua tilavaan eteiseen naulakkokaappiakaan hankkia. Koska ulkovaatteet täytyy johonkin laittaa, siirsin ne eteisen komeroon. Ja kaikkihan tietävät,  millainen roinakeskittymä komero yleensä on. Ensimmäinen askel siistin komeron aikaansaamiseksi oli hankkia kangasta. Anttilan alesta löytyi 3€/m kivaa puuvillakangasta. Parilla eurolla verhovaijeria ja kolme koukkua. Leveää tukevaa ylijäänyttä satiininauhaa lenkeiksi. Näillä mentiin. Ja muutaman suoran sauman jälkeen komeron ylähyllyjen eteen vedettävät verhot olivat valmiit. Helppoa kuin heinänteko ( niille, jotka heinäntekemisen osaavat). En menisi vannomaan, että itse osaisin tuosta vain. Tai mistä minä tiedän, kun en ole koskaan kokeillut. Kuitenkin. Helppo ompelutyö.  Mies runnomaan koukut kattoon, vaijeri paikoilleen ja voila! Ylimmät rompehyllyt ovat piilossa.

Alimmat kaksi hyllyä ovat miehen valtakuntaa ja vaikka niitä miten siivoaisi,  eivät ne koskaan ole järjestyksessä. Niiden kohdalla olen jo luovuttanut. Olen suuressa anteliaisuudessani antanut 75 neliön asunnosta miehelle käytettäväksi kaksi hyllyä, olohuoneen toisen sohvan(pienemmän), pienen sivupöydän,  puolikkaan sängyn ja yhden osion vaatekaapista röhnötettäväksi hänen omaan järjestykseensä sopivaksi (tosin käyn näitäkin sorkkimassa mennen tullen) 😂😂

Käytössä olevat kengät ovat eteisen kenkätelineessä, mutta muut ovat komeron lattialla. Osan olen saanut jo saanut majoittumaan osittain tehtyyn kenkätelineeseen, mutta laiskuus on iskenyt enkä ole päässyt askartelussani loppuun. Jospa sitä kevään mittaan innostuisi taas uudestaan valon lisääntyessä ja kengät järjestykseen komeroon. 😊

Hiljaa hyvä tulee ja erittäin hiljaa vielä parempi. Puolen vuoden hitaasti edenneen töhrimisen tuloksena seinälle nousi värikäs yöperhonen. 

Puolivuotta asahia riitti minulle. En tarkoita, että jättäisin sen kokonaan, mutta koen sen liian yksinkertaiseksi. Ymmärtääkseni asahin kehittäjien tavoite olikin yksinkertaistaa itämaista venytysjumppaa (liikkeet osaa toistaa jo yhden näkemisen jälkeen). Tutustuinkin nyt taijiin ja se vei mukanaan. Tämän seurauksena, ensimmäistä kertaa vuosiin, ilmoittauduin kansalaisopiston kurssille. Maanantai-illat kuluvat tänä syksynä taijin merkeissä. Taiji-liikkeet vaativat käsi-jalka-hengitys-koordinaation, jonka opettelu vaatii ensimmäisillä kerroilla aivokapasiteettini valjastamista pelkästään taijiin.  Kaikki muu joutava pysyy poissa mielestä 1,5 tuntia maanantai-iltaisin. Muutaman harjoituskerran jälkeen liikkeet alkavat jo sujua.

Loppurentoutusta varten ostin muovikääryleen, joka joogamattona tunnetaan. En kuitenkaan rupea tuollaisia pötkylöitä mukanani kantamaan. Niitä täytyy somistaa! Penkkien päällystämisestä jäi juuri sopivasti kangasta, jotta pystyin tekemään katu-uskottavamman ilmeen matolle. Heijastinta löytyy, tottakai. Vielä joku päivä lisään yläpäähän läpän sadepäivien varalle.

Viime kesän lopulla aloitin tämän ompeluksen tekemisen. Se jäi vaiheeseen kuukausiksi, mutta viimein tuli valmista.

Halusin tehdä jonkin asiallisen, mutta rennon vaatteen. Päätin tehdä jakkutakin kaavalla collegesta nutun ja suunnitella siihen irtohupun. Muutoin tavoite toteutui, mutta missähän vaiheessa asialliseen pukeutumiseen ovat kuuluneet possut, lampaat, ankat tai Piippolan vaarin kaikki tilukset? Bongasin viime kesänä tuon ihanan pirteän vihreän kuviotrikoon kangastukusta,  enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa sitä. Tuo on yksi niistä ostoksista, jotka vaikuttivat myöhemmin lokakuussa päätökseeni hillitä uusien kankaiden ex tempore -ostamista. 

Materiaalit ovat muutoin uusia, paitsi vetoketju on purkamani toppatakin hupusta. 

Isovanhempien jäämistöstä kaivelin viime kesänä äitini ja tätini vanhoja vaatteita. Yksi löytö oli vihreä paitapusero. Pidin puserosta, mutta sen kaulus ja hihansuut olivat kuluneet, joten niille oli jotakin tehtävä. Samoin nappilistan yläosassa oli hieman värikulumaa. Leikkasin nuo kohdat julmasti roskiksen puolelle ja kangasluolani syövereistä kaivoin liilaa vuorikangasta uusiin hihansuihini. 

Mallinukkeni on kummissa mitoissa. Säädettävä nukke on kokoa S ja joudun sitä toppaamaan ja säätämään suuremmaksi, mutta kaulaa siitä ei voi säätää. Kaulanympäryksen haluaisin nimittäin pienemmäksi. Vihreän puseron kauluksen ja kaulani väliin mahtuu helposti pari sormea, eikä edes kiristä. Mallinuken, joka muutoin on itseäni pienempi pienimmillä säädöillä ollessaan, kaula on niin paksu, että puseron kaulusta joutuu nostamaan hieman ylemmäs kuin sen kuuluisi olla, jotta sen saa edes änkeämällä kiinni. Hyvin tukevakaulainen malli ollut mallinuken tekijällä...

Tässä puserossa voin myös maastoutua remontin vuoksi tyhjennettyyn eteiseeni.