Alusta lähtien olen inhonnut mieheni vanhaa kirjahyllyä. Olen saanut tarpeekseni sen katselemisesta jo aikaa sitten, mutta nyt keksin, mitä sille teen. Ensin purin hyllyhärpäkkeen yläosan pois. En tietenkään huomannut ottaa koko roskasta kuvaa, mutta käyttäkee ihmiset mielikuvitustanne ja kuvitelkaa kuvassa näkyvä alaosa kaksinkertaisena.
Hioin pöytäpinnaksi muuttuneen keskitason ja täytin huonekalupakkelilla pystypuiden jättämät kolot. Hionnan ja pakkeloinnin suoritin myös poistetulle ylätasolle sekä alimmalle pohjatasolle ja maalasin kaikki kolme tasoa takoraudan harmaaksi. Jos jotakin inhoan, niin se on mukamaskoivupinnat huonekaluissa. Enkä välttämättä haluaisi edes aitoa koivua kotiini. Kun ei väri iske niin se ei sitten iske! Eikä sen niin väliä, en haluaisikaan tulla koivun pieksemäksi. En edes saunassa. Seinälle ruuvasin erään asunnon kaapista poistamani hyllynpitimet. Tai siis...oman asunnon kaapin hyllynpitimet. En sentään ryöväriksi ole ryhtynyt. Kirjahyllykön ylin taso muuntui näin hyllyksi ja kirjahylly itse kivaksi sivupöydäksi tai tilanjakajaksi tai miksikä tuota haluaa kutsua. Ehdin rykäistä jotakin tavaraa ennenkuin taas muistin kuvaa tuotoksestani napata. Tulen jatkuvasti askelen myöhässä kuvaamisen kannalta....
Hyllyköstä jäi arvatenkin ylimääräisiä pieniä valkoisia hyllyjä, neljä leveää väliseinää ja neljä kapeaa tukilevyä väliseinien takaosasta. Kunhan vain muistan käydä ostamassa muutaman sopivan hyllynkannattimen, nostan kaksi tai kolme kapeaa takatukilevyä seinähyllyiksi tuunatun sivupöydän ja hyllyn väliin. Ajattelin käyttää tähän kapeat levyt, jotka toiminevat paremmin tukikohtana miehen tuhannelle ja yhdelle kameralle. Kaksi väliseinää kokivatkin jo uudelleensyntymisen hyllylevyinä ja löysivät uuden tarkoituksen olemassaololleen keittiönseinältä.
Loput jämälevyt olen ajatellut puolestaan nostaa puuhahuoneen seinälle. Asunto on kiva, mutta järkevää kaapitilaa ei kuitenkaan aikoinaan ole huomattu rakentaa, joten lisälaskutila esimerkiksi käsityö- tai valokuvauslehtilaatikoille tulee tarpeeseen. Saisin myös pois lattialta pyörimästä joitakin tilkku-tilpehööri-lankalaatikoita. Tuskin maltan odottaa aikaa, jolloin pääsen vaivattomasti imurin kanssa peränurkkaan ilman että siirtelen useampaa laatikkoa pois edestä kerran jos toisenkin.
