Makkarin rempasta jäi jäljelle liisteriä, tapettia, hitunen valkoista seinämaalia ja kattolampun pakkausstyroksit. Eräänä iltana nukkumaan mennessä sain idean uudesta seinäkellosta. Päällystin yhden pakkausstyroksin (noin 40cm × 40cm × 11cm, ei aivan ole  neliö vaan puolisuunnikkaan suuntaan vetelee. Jösses, miten voinkin muistaa tuon nimityksen. Valehtelematta taitaa aikalailla olla ensimmäinen kerta, kun tuota nimitystä käytän mistään sitten peruskouluaikojen...) tapetilla (käsi ylös, kuka muisti, mistä lauseessa oli kyse kyse edellisten sulkujen antaman elämääkin tärkeämmän informaation vuoksi!) ja maalasin uudet aikamääreet paikoilleen. Tapetinjämät olivat sen verran kapeita suikaleita, notta keskelle taulua oli pakko laittaa sauma. Yllättäen tuo sauma erottuu kuvassa hyvinkin selkeänä, luonnossa on huomaamattomampi. Irrotin aiemmin tekemästäni laukkupöytäkellosta kellokoneiston ja kiinnitin keskelle kellotaulua. En viitsinyt iltamyöhällä touhutessani enää ruveta nakuttamaan naulaa sinälle, joten tässä se vielä pönöttää tason päällä.