Pienissä erissä ja pikkuhiljaa on tämä työnäyte edistynyt. Joulun jälkeen oikean käden voimat ovat olleet taas vähissä, minkä vuoksi piirtäminen on hidasta. Kynän pitäminen puuduttaa sormia ja näin ollen päivänä eräänä piirsin pari viivaa, huomenissa toiset kaksi ja seuraavina päivinä vielä lisää uusia viivoja. Yhtenä päivänä edistyin jo kolmella viivalla, HYVÄ MINÄ! Tuhru valmistui vuoden viimeisenä päivänä. 

Mallikuvan raitapaidalla ei näkynyt korvia, joten tälläkään tikrulla ei niitä ole. Nyt yritän toista kuvaa, jossa korvatkin näkyvät. Tosin jännetulehduksen ja hermopinteen aiheuttamat pistelevät puutumiset ja kuumotukset ja kivut hidastavat paperin tuhruamista, joten valmista tulee aikanaan. On se kumma, miten veri vetää piirtelyyn ja muuhun luovaan askarteluun, vaikkei oikeastaan pitäisi/saisi tehdä mitään tällaista. Ehkä puren itseäni jalkaan tehdessäni käsitöitä ja piirtäessäni. Luovalla harrasteella on kuitenkin yllättävän suuri vaikutus mielenterveyteen. Totesin tämän blogin alkupuolella, miten mieluummin kokeilen uusia juttuja ja kärsin hieman kipua kuin miettisin koko loppuelämäni mitä jos olisinkin voinut tehdä jotakin mutten koskaan tehnyt. Piirtäminen ja käsityöt eivät ole uusi juttu, mutta menee tuohon samaan ajatuskategoriaan: mieluummin nautin tästä päivästä tekemällä (vaikkakin rajoitetusti) sitä, mikä tekee minut onnelliseksi, vaikka se aiheuttaisi kipua, kuin jätän tekemättä ja olen (fyysisesti) terveempi,  mutta muuten onnettomampi ja altis masennukselle.