Isovanhempien jäämistöstä kaivelin viime kesänä äitini ja tätini vanhoja vaatteita. Yksi löytö oli vihreä paitapusero. Pidin puserosta, mutta sen kaulus ja hihansuut olivat kuluneet, joten niille oli jotakin tehtävä. Samoin nappilistan yläosassa oli hieman värikulumaa. Leikkasin nuo kohdat julmasti roskiksen puolelle ja kangasluolani syövereistä kaivoin liilaa vuorikangasta uusiin hihansuihini. 

Mallinukkeni on kummissa mitoissa. Säädettävä nukke on kokoa S ja joudun sitä toppaamaan ja säätämään suuremmaksi, mutta kaulaa siitä ei voi säätää. Kaulanympäryksen haluaisin nimittäin pienemmäksi. Vihreän puseron kauluksen ja kaulani väliin mahtuu helposti pari sormea, eikä edes kiristä. Mallinuken, joka muutoin on itseäni pienempi pienimmillä säädöillä ollessaan, kaula on niin paksu, että puseron kaulusta joutuu nostamaan hieman ylemmäs kuin sen kuuluisi olla, jotta sen saa edes änkeämällä kiinni. Hyvin tukevakaulainen malli ollut mallinuken tekijällä...

Tässä puserossa voin myös maastoutua remontin vuoksi tyhjennettyyn eteiseeni.