Kaverini sai viime kuussa toisen tytön. Kyseessä oli yllätyslapsi, ei lainkaan suunniteltu. Tänään tyttö sai nimensä ja sain tehdä nimiäisiin kakun, jossa toiveena oli "jotakin pupujuttua". Pitkään ahdistuin, missä muodossa pupun toteuttaisin,  kunnes tiistaina idea viimein syntyi: tyttömäinen taikahattu, josta pilkistää luppakorvapupelo. Hatun lieriosan olisi pitänyt olla hieman suurempi, jotta hattumaisuus näkyisi paremmin, mutta leveämpi lieri ei olisi ehtinyt kuivaa tarpeeksi kovaksi levyksi lauantaihin mennessä kostean ilman vuoksi. Tässäkin koossa uhkana oli levyn taipuminen, mutta melko suorana se pysyi ainakin hakuun asti. Omasta mielestäni hattu muistuttaa enemmän sientä kuin hattua, mutta ihan sama: tyttömäistä luukkia hain ja sen myös sain, tämä on tyttömäisin kakku, jonka olen toistaiseksi tehnyt. Olen siis suht tyytyväinen. Oletan ainakin, että tilaajakin oli tyytyväinen lopputulokseen. Nähdessään kakun ensimmäinen kommentti oli: "ei oo sullakaan kaikki kotona". Mikä tietysti on aivan totuudenmukainen lausahdus, mutten ole varma, miksi kyseinen seikka piti tuossa tilanteessa nostaa esiin. No, kuitenkin. Kaakaokakkupohjien täytteenä löytyy persikan paloja ja mangomussea.