”Jokin mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva
eikä se halunnut päästää irti
Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuoria, merta
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä
En aio tuntea pelkoo,
vaik pelkään, et se ei oo musta kii
Mä aion antaa sen kuolla
En enää anna sille tilaa hengittää
Mä en oo sille velkaa yhtään enempää”

En jaksa enää hävetä ja pelätä sairauttani.
Tämä on tarina siitä, kun päätin tehdä jotakin itselleni, itseni vuoksi.