Päivän ohjelmassa oli kaupunkiajelua. Suurin hankaluus liittyi tällä kertaa ongelmaan, joka minulla on ollut lapsesta saakka. Sekoitan nimittäin välillä oikean ja vasemman. "Käänytään valoista oikealle." Mikäs siinä, vilkku oikealle, oikea kaista. Mutta mitä teen: oikean kaistan vasen reuna ja ajatus vie koko ajan kääntymään vasemmalle. Hieman oli taas epätasainen liikkeellelähtö, kun ryhmittyminen ja lähtösuunta oli miten sattuu. Sama meinasi käydä myöhemmin toisessa risteyksessä: "Käännytään valoista oikealle. Oikealle. Oikealle." Vilkku vasemmalle, vasen kaista "Ei helv*tti, vasen ei olekaan oikea..!" Eipä siinäkään pahempia sattunut, sen kun vaihtoi vain kaistaa, mutta hieman typerä olo kyllä oli kun ei tähän ikään mennessä ole täysin oppinut oikeaa ja vasenta! (Myös itä ja länsi saattavat joskus mennä sekaisin.) Noloa.

Tällä kertaa muistin kuitenkin paria kertaa lukuun ottamatta sammuttaa vilkun. Hyvä minä, taputan itseäni selkään. Kerran risteystä lähestyttäessä peukalooni iski kramppi enkä saanut vilkkua päälle. Tästä sähläyksestä ja huomion herpaantumisesta meinasin ohittaa STOP-merkin pysähtymättä. "Niin, pitäisihän sen leveän, tien poikki menevän viivan viimeistään kertoa jotakin pysähtymisestä, eikö?" No joojoo. Juuri se leveä viiva sai huomioni kun itse liikennemerkki jäi huomiotta (toki sen näin, mutta peukalo vei ajatukset muualle). Huusin melko nasevan vastakommentin (jääköön se kirjaamatta). Onnekseni (taas kerran) yhteys toimii todellakin vain yhteen suuntaan ja lisäksi Ave istuskeli mukavasti autossa ilman vaaraa, että oikeasti kuulisi sanaakaan mitä karjuisin... Hihhih :D :D

Aivan mahtavaa. Sen sijaan että olisin hätkähtänyt tästä(kin) pysähtymismokasta, jatkoin matkaani naureskellen (lisäksi miehille kuittailu piristää aina). Loppujen lopuksi virheet ajossa alkavat olla pienistä herpaantumisista johtuvia eikä enää niinkään osaamisen puutetta. Mestariksi en tässä lajissa voi itseäni vielä kutsua, mutta hyvin se alkaa mennä!

Tulos: Pyörä 0, Eija 1

Mustelmia: 1