Toukokuussa heräsin todellisuuteen: on aika ajaa kauan haaveilemani moottoripyöräkortti. Olen haaveillut omasta moottoripyörästä yli puolet elämästäni, eli noin 17 vuotta. Nyt sai pelkkä haaveilu riittää ja haaveen toteuttaminen puolestaan alkaa. Sain aikanaan kuulla, etten voisi ajaa moottoripyörää, etten ole fyysisesti siihen kykenevä. Vaikka fysiikkani olisikin riittänyt, henkinen puoli harasi vastaan "et pysty siihen" -lausahdusten pyöriessä päässä. Mitä itse moottoripyöriin tulee, lähtökohdiltani olen kuin pystymetsästä. Edellinen minkäänlainen kosketus moottoroituun kaksipyöräiseen oli kaatuminen isoveljen mopolla 11-12 -vuotiaana. Sen jälkeen en ole edes hipaissut pyöriä.
Eli täysin nollasta lähdettiin liikkeelle.
Oman haasteensa (mutta myös tietynlaisen palon) antoi (ja antaa edelleen) se seikka, että alle vuosi sitten, syys-lokakuussa 2012 olin ajoittain käsistäni lähes invalidi. Oli aikoja, jolloin edes kynää ei voinut pitää kädessä, tajunnan vievästä kivusta puhumattakaan. Loppuvuodesta löytyi viimein yhteinen sävel lääkärin, lääkityksen ja minun välilläni ja pahat käsiongelmat ovat poissa ainakin tällä erää. Puristusvoimani ovat palanneet parempina kuin ennen ja lihaskunnon voimistaminen on hyvässä vauhdissa. Huhtikuun lopulla tehtiin pienimuotoinen operaatio oikeaan kämmeneen ja vointi parani entisestään. Ja samalla syttyi halu ajaa.
Teorialla liikkeelle
Se olikin sitten sairaslomalla, käsi isossa paketissa, kun marssin teoriatunneille. Hieman tuntui typerältä sellainen sidospallo kädessä (ja pikkusievässä lääketokkurassa) kuunnella moottoripyörän hallintaan liittyvää opetusta, mutta otin vapauden olla erilainen ryhmässä, jossa muut osallistujat olivat miespuolisia ja jotka ainakin tuntuivat tietävän aiheesta enemmän kuin minä. Tosin hieman häiritsi se tosiasia, että kulloiseenkin aiheeseen liittyvät kysymykset osuivat todella usein minulle. Huomasin pohtivani johtuuko jatkuva juuri minulta kysely siitä, että..
a) olen nainen, joka 1) todennäköisesti on opiskellut aikanaan autokoulussa liikennesäännöt paremmin kuin miehet tai 2) todennäköisesti on opiskellut autokoulussa liikennesäännöt huonommin kuin miehet ja tarvitsee kertausta
b) olin ulkonäöltäni opettajan silmään miellyttävämpi kuin tulevat kevaripojat ja mp-miehet
c) olin enemmän äänessä kuin muut (= vastasin kysymättä ja väärin ja kysyin lisäkysymyksiä), joten minulta saattoi kyselläkin useammin...
Who knows. Tosin vaihtoehto B taitaa kuitenkin olla poissuljettu. Pakko jakaa tämäkin: tunsin oloni loukatuksi poikkeuksellisesti, kun sopimuspapereita jaettiin toisella istunnolla. Yleensä en jaksa moisesta välittää, lähinnä vain huvitun, mutta jos olen joukon (noin 13-15 hlöä) ainoa nainen ja istun 1,5-2m päässä jakajasta, eikä minua erota muusta porukasta...murrr!! Oli lasit tai ei, kyllä silti...!
Yhden kerran kestän, jos ei miehestä eroteta, mutta että 2 krt samana päivänä..! (Aiemmin päivällä olin nimittäin auttanut iäkkään rouvan kassit autoon, ja poistuessani paikalta emäntä kertoi paikalle saapuneelle papalle, miten "tuo niin mukava nuorimies auttoi" ja että "kyllä tuostakin pojasta vielä oikea herrasmies tulee". Tekipä kyllä sillä hetkellä kovasti mieli käydä nostelemassa kassit takaisin maahan autonperästä)
Nythän nuo jo naurattaa. Voi helkkari sentään, kaikkea sitä... :D :D LOL
