Lapsuuden ja nuoruuden yksi selvimpiä muistoja on, kun auto tai mopo on etupihalla jollakin tavalla työn alla joko isän tai isoveljen toimesta. Jo tuolloin ihmettelin, miten joku haluaa kuluttaa noin paljon aikaansa tuollaisen värkin kanssa? Rasvoja tai likaantumista en ihmetellyt tai pelännyt, ainahan lian saa pois, mutta se ajankäyttö....useita tunteja könytä siellä paahteessa pihamaalla...jotain, minkä miehet vain ymmärtävät.
Dr. Livingstone, I Presume?
Enpä ihmettele enää. Parina viikonloppuna olen ajoreissuni päätteeksi käynyt katsomassa vanhempieni taloa heidän ollessaan lomalla. Näillä kerroilla olen päätynyt tutkimaan tarkemmin Lolitaa. Olen pessyt ja puunannut pyörän kaikkialta ja samalla löytänyt uuden maailman. Aluksi oli pyörä. Iso yhtenäinen liikkuva esine. Sitten siitä alkoi löytyä erillisiä osasia. Iso yhtenäinen esine alkoi pirstoutua yhä vain pienempiin toisiinsa yhtyviin osiin. Vielä ei tutkimukset ole lopuillaan, mutta hahmotan jo paljon enemmän, mistä kaikesta moottoripyörä koostuu. Ja ennen kaikkea, mistä tietyt osat löytyvät!
Kuulostaa varmasti jonkun korvaan pöhköltä, jos kun hihkun löytäneeni vaikkapa jarrupalat! Tottakai tiesin alusta asti, missä ne sijaitsevat tai miltä ne suurin piirtein näyttävät, mutta kun renkaita läpikäydessä sitten ne "löysin", olin hyvin tyytyväinen kun pääsin tutkimaan, miten ne on kiinnitetty jne. Irrottamaan en niitä uteliasuudestanikaan huolimatta ruvennut (tarvetta moiselle työlle ei todella ollut) enkä todennäköisesti yksinäni tule sitä tekemäänkään.
Mutta pointti tässä onkin se, että mitä enemmän selvitän itselleni pyörän toimintaa, sitä vähemmän pelkään jos siihen tulee "jokin vika", vaikken itse osaisikaan sitä korjata. Ystäväni kysyikin minulta huolissaan "Mitä jos siihen tuleekin ajon aikana jokin vika?" Vika kuin vika, mutta ainahan jos tietää, mikä on ongelmana (ihan kaikessa, ei vain moottoripyörissä), on paljon levollisempi olo. Vihaan olla epävarmana peukalo täysin keskellä kämmentä, vaikka hieman tavallista keskemmällä se kuitenkin saa (vielä) olla. Haluan tietää, missä mennään ja miten päin. Näin ollen paljon on vielä opittavaa ja löydettävää, mutta vielä on kesiä jäljellä!
Ja se aika. Se vain katosi jonnekin. Uppouduin niin johtojen, letkujen ja ruuvien syövereihin, etten olisi itsestäni koskaan uskonut!!! Jos vain mahdollista, ymmärrän miehiä nyt hieman paremmin... xD xD
Unelmapätkä kutsuu
Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä ensimmäiselle pidemmälle matkalle. Ainakin minun ajokokemuksellani matka on pitkä. Matkan tarkoitus olisi hurauttaa ne tietyt tieosuudet, joista olen haaveillut puolitoista vuosikymmentä. Nyt jänskättää :D
