Sain uuden kipulääkityksen. Kaipa se toimii kuten miten, mutta ehdottomasti parasta antia ovat unet, joita se aiheuttaa. Olen nähnyt mitä kummallisimpia unia! En valita, sillä mieluummin otan outoja unia yön täydeltä kuin ahdistunutta pyöriskelyä ja heräilyä läpi yön! Näiden unien perusteella tuntuu, ettei todellakaan ole enää kauaa ajokauden alkuun!

Sushia ja maatalouskoneita

Olin unessani liikkeellä pienessä porukassa kahden työtoverini (Pirjon (nykyinen) ja Jutan (entinen)), opiskeluaikaisen naapurin ( tai joku sinnepäin, en tunne vaan muistan henkilön epämääräisesti), ajo-opettaja Aven, veljeni, kälyni (luulisin, koska uneni naisella oli kasa erilaisia kutimia mukana ja hän pohti miten saisi samalla kertaa kudottua sormikkaan, lapasen ja ja villlahousut. (Käly on siis neuloosia poteva henkilö.)) sekä jokusen muun tuntemattoman kanssa.

Olimme Kiinassa jonkinmoisen joen rannalla. Rannalla kulki puilla päällystetty tie, vähän kuin voimakkaan terrakotan väristä mökkilaituria olisi kulkenut. Maasto joen rannalla oli aaltoilevaa ja aina korkeammalla kohdalla oli katos "laituritien" ja joen yllä. Tien reunalla kasvoi suuria puita. Sellaisia kirsikkapuun ja vaahteran sekoituksia. Kuljimme kiireesti tuota tietä pitkin. Halusin vain eteenpäin ja olin hieman muita edellä. Äkkiä osa joukosta alkoi touhuta takanani ja etenemisemme pysähtyi. Tie oli takanamme notkelmassa jäänyt veden alle ja tien päällä olevassa lätäkössä uiskenteli kaksi oranssia sushia ( en tiedä mikä nigiri se oli, mutta jokin riisi-kala -pallero kuitenkin). Kun viimein pääsin muiden luo, Ave piti susheja niiden pyrstöistä ( nyt sushit olivat löysiä oransseja kalanmuotoisia Ievän riekaleita). Tivasin miksi pysähdyimme. "Eihän näitä voi tuohon Ioukkuun jättää, vaan ne pitää viskata tuonne, " sanoi Ave ja osoitti joen poikki ilmestynyttä palomuuria. Pirjo meni palomuurin luo tarkistamaan, että vesi on tarpeeksi kirkasta, jotta sushit näkyvät. (En sitten tiedä miksi niiden tuli näkyä...mutta pirjo oli hyvin huolissaan asiasta)

Tässä tapahtui jotakin, mitä en muista selkeästi.

Äkkiä vesi alkoi vyöryä ja ryöpytä menosuunnasta kovaa vauhtia. Jostain syystä vesi kuitenkin konkreettisesti nousi tulosuunnostamme, sieltä minne löysät sushit oli vapautettu. Ainoa keino päästä karkuun oli lähteä ajamaan traktoreilla pitkin laituritietä, joka kuitenkin oli hirvittävän kapea suurille maataloustraktoreille. ( Traktorini väritys oli... yllätys yllätys: puna-musta!) Traktorin hytti kuitenkin nopeasti muuttui joksikin katokseksi (?) ja olimme suomalaisen mökkitien risteyksessä. Oli koivuja ja peltotietä. Siellä odotti moottoripyöriä, joista yksi oli omani. Luulisin toisen pyörän olleen entisen luokkatoverini Karin.

Siinä se uni.