Aivan mahtavaa!! Viime viikolla tuli ystävän kanssa lenkillä ollessa puheeksi tatuoinnit. Ystäväni muisti tatuointipiirroskilpailun, jossa taiteellisten kykyjen sijaan haetaan uusia ideoita tatuointeihin ja kolme parasta saa ideoimansa tatuoinnin ilmaiseksi. Kilpailuaika loppui sunnuntaina. Osallistuin huvikseni, enkä odottanut olevani yksi voittajista! En todellakaan! Voitto tarkoittaa siis lisäväriä nahkaan! Hiihihii! Ensi viikolla saan sen, mitä olen aina halunnut. Perhosia. Olen niistä aina pitänyt ja aikoinaan päätin, että joku päivä otan perhosaiheisen tatuoinnin, mutten ole aiemmin keksinyt, millaisen. Nyt olen. Sen näkee sitten viikon päästä :) Tosin paikka, johon ajattelin antaa kuvan hakata, on sen verran herkkää ihoa, notta saakohan yhdellä kerralla loppuun saakka...
Puolesta ja vastaan. Meitä on moneen junaan. Aina tatuointeihin liittyvässä keskustelussa joku esittää negaationsa: "sitten kun oot vanha, tatuoinnit ovat levinneet ja roikkuvat muodottomina rypyssä". En vaan voi olla ajattelematta: "Ihan kuin sitten aikanaan vanhuuden kalvaessa luita olessani liikuntakyvyltäni heikentynyt, (kipu)lääkityksen orja ja muutoin vain vanha ja raihnainen, ensimmäinen ajatukseni olisi: voi, kunpa en olisi koskaan ottanut tatuointeja muistuttamaan nuoruudesta ja eletystä elämästä!" Niin ne on junatkin yksilöitä, vaikka samoilla raiteilla kulkee. Miten tuokin nyt taas liittyi mihinkään...voivoi näitä aivoilmavaivoja...
Sadepäivän touhotus
Sadepäivää pukkaa taas helteen jälkeen. Aurinkoisella säällä pukeudun värikkäämmin, mutta tuhnuisella säällä melko pitkälti mustaan päästä varpaisiin. Talvella ja erityisesti lenkkeillessäni käytän huomiovärejä, mutta kesäisin normitassuttelussa kaupungilla en aina kehtaa neonvärejä ylleni kiskoa. Kuitenkin tummanpuhuva vaatetus ahdistaa joutuessani ylittämään katuja valottomissa risteyksissä sadekuuron kohdalla. Tämänkertaisen sadepäivän touhotuksen tuloksena olikin siis olkalauku huomiotehosteilla. Vanhasta nilkkapituisesta maastokuosisesta hameesta, vanhoista farkuista, keltaisesta heijastintereestä ja vedenpitävästä huomiokankaasta tuli aikaiseksi tällainen tekele:
Kuvissa keltainen taittuu liian lämpimäksi. En vaan jaksanut noita muokata. Väri siis huomattavasti kirkkaampi kylmä keltainen. Otin silmämääräisesti mallia yhdestä joitakin vuosia sitten (taisi olla 2008 ollessani 'kahden työn välissä') tekemästäni laukusta. Ei aavistustakaan, missä ohjeet tuohon laukkuun tätä nykyä olisivat, joten helpommalla pääsin leikkelemällä kankaita suorakulmioiksi oman ajatuksen mukaan. Takaseinän+läpän vuori on huomiokangasta, kuten myös vinonauhat. Etukappaleen reunassa kulkee keltainen heijastintere. Etuseinän, taskun ja pohjakaitaleen vuoripuoli on vanhoista farkuista, jotta laukkuun tulee hieman enemmän jämäkkyyttä. Pohjaan joudun varmaan vielä askartelemaan lisää jämyä. Maastokangas on keskipaksua puuvillaa, ja epäilen, miten se käytössä kestää, joten tämä taitaa tosiaan olla VAIN harmaiden päivien laukku. Olkahihnassa on säätöä varten vanhoista punk-tyylisistä housuista irrotetut todella jämäkät d-lenkit. Laukusta puuttuu vielä neljä koristeniittiä, mutta hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään :) joten kauppaan ei sen vuoksi ole kiirettä.
Edellinen laukku on vuosia hyvin palvellut... hieman reunoistaan kulunut ja kansiläppä+olkahihna muuttunut rusehtavaksi alkuperäisestä hiilenmustasta ja tummapunaliila haalistunut, mutta edelleen käyttökelpoinen laukku! Ihan ei enää käy "ykköset ylle" -menoon, mutta perusköpsimiseen tämä vielä menee. Taidankin lisätä samantien projektilistalleni vinonauhan uusimisen läppään ja laukunsuuhun. Jos vähän yrittäisi tekohengitystä antaa! Olkahihnakin taitaa olla aikansa elänyt, mitähän sille keksii :)
