Ostin torilta rautayrttiä sisältävän palasaippuan. Tänään sitä asentaessani (=muovikääreen poisto ja laitto saippualautaselle) sain varsin syvän haavan oikean etusormen 1. niveltaipeeseen. Älkää kysykö, miten tuossakin onnistuin....kerran kuoriessani kananmunaa sain myös vuotavan haavan sormeen...olen nähtävästi lahjakas tällaisessa. Ankkakuvioista laastaria laittaessani aloinkin ihmettelemään yhtä omituisuuttani. Jostain syystä alan usein esitellä haavojani, tai no, en haavoja vaan laastaroituja kohtia. Katsokaa, sain haavan. Pistin siihen laastarin. Ja sitten elämä jatkuu. En odota voivottelua tai muuta hämmästelyä, sillä haava on haava oli siinä tavallinen tai piirroshahmoin koristeltu laastari päällä. Haavassa ei ole mitään ihmeellistä.

Kesätyön puukkohaamu

Mietin, josko tämä omituisuus esitellä laastareita on jäänne eräästä kesätyöstäni. Kymmenisen vuotta takaperin olin kesätöissä opiskelupaikkakunnallani myymässä, huoltamassa ja kaivertamassa kotimaisia puukkoja ja touhusin yhden hitusen kookkaamman puukon kanssa. En enää muista puukon nimeä. Kyseessä oli esittelykappale, jota pidettiin puukkotukissa (mikälie koivuklapi se oli, mihin nuo esittelypuukot iskettiin pystyyn). Paikalle tuli asiakas, jolloin lopetin tuon puukon kanssa ja iskin sen kiinni puukkotukkiin. Paitsi että epähuomiossa otin puukosta väärinpäin kiinni eli siten, että terä oli kohden sormiani. Ja puukon iskeytyessä tukkiin otteeni lipesi. Siinä, hivutettuani sormiani pitkin pitkän puukon terää, totesin asiakkaalle: uhhh...tuota juu, kyllä tämä terävä on! Ja veritippojen lätistessä maahan pahoittelin asiakkaalle, että joudun hetkeksi poistumaan kaivelemaan laastaria. Asiakas oli kyllä ymmärtäväinen, ei pistänyt pahakseen.

Esimieheni mietti, tarvitsisiko syvin haava jopa tikkausta, mutta itse olin sitä mieltä että ei se tarvitse kuin laastaria! Neljä sormeani oli tämän jälkeen muumioitu sitein ja tottakai siteiden ollessa varsin näkyvät aloin niitä asiakkaillekin esittelemään: kyllä on, kuulkaa, terävät vehkeet! Mainioin tapaus sattui esitellessäni metsämiehelle ja tämän mukana olleelle vaimolle puukkoa. Kyllä tällä nylkyhommat onnistuu! Katsokaapa, kun minä tuohon (näytin paketoituja sormiani) kokeilin, miten se nahka irtoaa lihasta ja lähtipä nahka muuten komeasti! Notta vilkkutti vaan mennessään! Tai jotenkin muutoin tuohon tyyliin joutavaa jauhoin asiakkaalle. Mies höhötteli ja varmaan ajatteli, että ompas mainio schaissenpuhuja tämä myyjä. Vaimon ilme sen sijaan oli kullan arvoinen! En ole varma, luuliko hän minun olevan tosissani paketoitujen sormieni kanssa vai kauhistuiko hän vain huumorini laatua. Oli kummin tahansa, ilme oli mahtava!! :D

Tuon jälkeen olen esitellyt laastareitani.