Ruotsinmaalla asuneen tätivainaan vaatekaappia kävivät sukulaiset hautajaisten yhteydessä tonkimassa. Perikunta olisi ryntteet lykännyt roskiin, joten äitini otti mukaansa muutamia vaatteita. Sain "hautajaistuliaisiksi" tämmöisen lohenpunaisen tätipuseron.

Annoin puserolle kyytiä ja lopputulokseksi tuli intiahenkinen toppitunikakentietäämikälie.

Muodoton kutale sai vähän ryhtiä vyöstä, jonka tein syksyllä ompelemieni verhojen ylijääneestä suikaleesta ( joko uskotte, notta kaapit pursuavat materiaaleja? Olen siis säilönyt n.6-7cm leveää verhosuikaletta puoli vuotta. Arvatkaa vain hamsteroinko isompia kankaanpaloja?!!) KYLLÄ!!! Ja nurkat on täynnä..). Vyön kiinnitys tapahtuu puseron napilla. Puseron ilme muuttuu hieman sen mukaan laitanko vyön rinnan alle vai vyötärölle tai käännänkö napin taakse tai eteen.

Hinta: 0€

Tein topin kokeillakseni kyseisen kaavan toimivuutta. Sain hyvän aikaa sitten veljeltäni aasiantuliaisiksi ihanan syvänsinistä silkkiä ja ajattelin silkin toimivan tällaisessa topissa. En kuitenkaan älyttömästi pidä mallista. Rintojen kohdalla on liikaa väljyyttä, mutta kavennettaessa kädensuista tulisi sen verran nihkeät, ettei pukeminen/riisuminen olisi mukavaa. Ainakaan kaltaiselleni nivelvaivaiselle. Jos suurentaisin hihansuita, rintsikat/alutoppi vilkkuisi rumasti. Jos rinnanympärys kaipasikin pienennystä, lantiolla olisi puolestaan saanut olla lisää väljyyttä. Kyllä tämänkin saisi toimimaan, mutta taidan katsella jotakin muuta mallia, johon silkkini uhraan.