Piiiiiitkästä aikaa pääsin kakkuilupuuhiin. Toiveena oli jotain kissaeläintä jossakin muodossa. Kaikki muu oli tekijän päätettävissä. Siis ihan oikeasti, yksi pahimmista toiveista on toive "kaiki käy". Kun en usko, notta 8-vuotias ymmärtääkseni melko itsepäinenkin nuori neiti kuitenkaan hyväksyy ihan kaikkea. "Kerro mukelollesi, notta teen isoäidin ohjeen mukaan torvivuokaan tiikerikakun. Siinä teille tiikerikakkua!! Ja tuokin kuuluu kategoriaan "kaikki käy", ettei pitäisi olla nussuttamista!" Annoin tuon ukaasin (hieman eri muodossa, tosin), jotta minullakin olisi jotakin hauskaa. 

Oikeasti tein kuin teinkin oranssiksi värjätyn tiikerikakkupohjan ja täytteeksi mustikka-vaniljamussea. Tiikeri on kakun sisällä, joten sen täytyy murtautua ulos. Siitä tämän tortun idea.

Kissan kynnet ovat paahdettuja auringonkukan siemeniä. Menin hakemaan niitä kaupasta.  Totesin olevani kello viiden ruuhkassa. Jonotin.  Hypistelin ostostani.  Jonotin. Hihittelin ostostani. Jonotin. Naureskelin ostostani. Jonotin. Kaivoin edellä ja takanani olevien asiakkaiden ostosten alta esiin oman ostokseni. Jonotin. Maksoin ostokseni. 5 senttiä. Poistuin kaupasta. NIIN KAUAN KUIN OLEN OMAA RAHAA ANSAINNUT, OLI TUO VARMASTI NAURETTAVIN OSTOKSENI!